ömm no enpä oo kirjottanu pitkään aikaan, kun on tullu vähä valituksia ja ollu kaikennäköstä säätöö 😀 No siitä viime julkasusta. Musta tuntuu et moni mun tuttu vähä teki siitä liian ison jutun tai silleen. Kun enhän minä sitä ees harkinnu tekeväni kunnolla, vaan tavallaan se kävi kuitenkin mielessä et miten sen tekis ja jos tekis. Mut enhän mä ikinä oo yrittäny sitä tai mtn. Ja tuntuu vähä typerälle et mun ”kaverit” suuttu siitä mulle. No okei olihan se vähä outo juttu, mut pitäähän mun sanoo miltä musta tuntuu, ei mulle sen takia tarvii suuttua ja alkaa vältellä tai jotain. Koulussaki oon nykyään aika syrjäytyny, koska en tiiä viittinkö mennä juttelemaan niille vai vihaako ne vielä mua… Kun taas aattelee, en mä yksin oo syyllinen mihinkään meiän ongelmaan. Mulla nimittäin oli LIEVÄ masennus, eikä siihen todellakaa auttanu ku kaikki vaan jankutti mee hoitoon, vaikka ei tienneet mun tilanteesta mitään. Oisin mä silti muuttanu paljo asioita mitä sanoin tai tein aiemmin mut ei sille enää mahda mitään :(. Se tilanne on nyt mikä on. Nykyään tuntuu et kyllä se elämä tästä nousuun lähtee, en mä enää jaksa miettiä mitä ois tapahtunu jos en ois tehny tai sanonu mitä pitikään, vaikka suurimman osan mä laitan sen masennuksen piikkiin. Itehän mä tän tilanteen aiheutin tosissaan ja toivon ettei sitä ois ikinä tapahtunu, noh ehkä se ajan kanssa siitä. Elämä jatkuu, anto kaverit anteeks tai ei :).